Kun kuljettaja kiihtyy autoa nopeammin.

maanantai 6. elokuuta 2012

Suomalainen autoilija

Suomalainen panostaa autoilussa ennen kaikkea turvallisuuteen. Turvallisuus liikenteessä tarkoittaa sitä, että turvavälit pidetään pitkinä, varotaan muuta liikennettä ja kaiken varmuudeksi ei mielellään ajeta suurinta tiellä sallittua nopeutta. Suomalaisen mielestä ohittelu, kiihdyttely, ripeät kaistanvaihdot ja kaikki muut ajosuorituksen aikana nopeasti tapahtuvat asiat lisäävät turvattomuutta liikenteessä.

Suomalaisen mielestä kaikki ohittelu on turhaa: jos suomalainen on kääntymässä sivutielle kymmenen kilometrin päästä, ei valtatiellä edessä ajavaa traktoria tarvitse välttämättä ohittaa. Suomalaisella ei ole koskaan niin kiire, että hänen tarvitsisi ohittaa ketään. Sitä paitsi letkassahan on turvallisempaa? Ne jotka ohittavat, ovat hulluja ja ansaitsevat pitkien valojen väläytyksen taustapeiliinsä. Suomalainen löytää kaasupolkimensa vain kahdessa eri tilanteessa: ohituskaistan alkaessa ja silloin, kun joku yrittää ohittaa. Muutoin suomalainen turvautuu ajamaan turvallisesti alinopeutta.

Kaupungissa suomalainen tunnistaa korkeintaan yhden merkin: suojatiestä ilmoittavan merkin. Suomalaisen mielestä suojatien eteen kuuluu pysähtyä varsinkin silloin, kun joku on lähestymässä suojatietä. Sillä ei ole merkitystä, onko henkilö todellisuudessa ylittämässä suojatien vai ei, mutta se nyt vaan on turvallista pysähtyä kaikesta huolimatta. Myöskään sillä ei ole vaikutusta, yllättääkö tilanne takana tulevia autoilijoita, sillä peräänajajahan on se, joka maksaa.

Kärkikolmiolle suomalaisilla on yleensä kaksi eri merkitystä: toisille risteyksessä sojottava kolmio tarkoittaa "aja eteen niin lujaa ja yllättävästi kuin pystyt" ja toisille "väistä kaikki kaupungin autot". Merkityksen voi jokainen suomalainen itse päättää. Risteyksissä, joissa ei ole kellekään kolmiota, suomalainen ei uskalla varsinkaan ajaa ensimmäisenä. Hän odottaa vaikka tuomiopäivään, ettei hän vahingossakaan aja kenenkään toisen vuorolla. Liikenneympyrässä pätevät liki samat säännöt, mutta siinä vilkuttaminen aiheuttaa yleensä suurimmat komplikaatiot. Suomalaisen mielestä ympyrässä nopeat syövät hitaat ja toimintatarkoitus on sama kuin venäläisessä ruletissa. Helpotusta kaupungissa autolla liikkumiseen tuo se, että suomalaisen puhuessa kännykkäänsä mitään liikennesääntöjä ei onneksi tarvitse noudattaa.

Liikennevaloissa suomalainen jättää varmuuden vuoksi edessä ajavan auton perän ja oman autonsa keulan väliin yhden auton mitan. Omasta mielestään suomalainen sujuvoittaa tällöin liikennettä ja ajaa taloudellisesti. Valoissa on turha kiirehtiä, sillä maltti on valttia ja vihreästä valosta huolimatta kannattaa väistää kaikki tai ainakin tarkistaa, ettei mistään tule koskaan ketään ihan vain varmuuden vuoksi. Suomalainen pysähtyy yleensä valoihin tarkastamaan nenäonteloidensa sisältöä tai lisäämään huulikiiltoa ja vihreä valo on vain merkki siitä, että toiminnan voi hetkeksi keskeyttää. Sillä ei ole merkitystä, ehtivätkö takana tulijat samoista valoista hänen kanssaan.

Suomalaisen mielestä ryhmittäytyessä kannattaa muistaa kaikkien valittavina olevien vaihtoehtojen pitäminen avoinna. Ainahan voikin muistua mieleen, että piti ajaakin kotiin sitä toista tietä. Mieluiten suomalainen ryhmittyy siis keskelle. Taustapeilin olemassa olon voi tässä tapauksessa unohtaa, sillä eihän kellään voi olla niin kiire, että ryhmittyminen kahden kaistan keskelle haittaisi mitään. Kahdella kaistalla ajaminen on siinä mielessä turvallista, että tie on silloin leveämpi ja väistötilaa on enemmän kummallekin sivulle.

Kiihdytyskaistalla suomalainen ei yleensä hötkyile turhaan. Muun liikenteen sekaan on kätevää liittyä kiihdytyskaistan loppupäästä, kun siellä on tönöttänyt pysähdyksissä tarpeeksi pitkään. Suomalainen kun ei halua loukata ketään liittymällä kenenkään eteen.

Suomalainen valitsee autokseen mieluiten sellaisen kulkuvälineen, joka herättää mahdollisimman vähän yhtään minkäänlaisia tuntemuksia muissa autoilijoissa. Suomalaiset luottavat uskollisesti vanhoihin mielikuviin esimerkiksi siitä, että BMW on vain munanjatke ja takavedot vanhanaikaisia ja turvattomia ajettavia. Suomalainen valitsee taloudellisuusajatuksissaan mahdollisimman pienikulutuksisen auton, jonka moottorintilavuus ei vahingossakaan tulisi herättämään kateutta naapurissa. Kaikenlaiset lisävarusteet ja tehokkuus ovat turhaa pröystäilyä: suomalainen on  tyytyväinen harmaiseen kangassisustaan, penkinlämmittimiin ja siihen, että ikkunoissa on sentään veivit. Hevosvoimia ei tarvita sataa enempää, sillä sellainen auto, jossa on yhtään enempää voimaa, on nimittäin arvaamaton ja turvaton. Kierroslukemat eivät muutenkaan pääse koskaan nousemaan turvallisuussyistä yli kahden ja puolen tonnin, joten mitä suomalainen hevosvoimilla edes tekisikään? Auton pitää myös olla hiljainen, sillä suomalaista ärsyttää samalla tienpätkällä asuvan amispojan vuotavasta pakoputkistosta pääsevä pörinä.

Suomalainen ei tuhlaa aikaansa auton pesemiseen, sillä se likastuu joka tapauksessa ennen seuraavaa vuosipesua. Vahaus on jotain sellaista, mitä saa kaupan päälle, kun käyttää autonsa harjapesussa kerran vuodessa. Ruostekukat tai muut pikkuvirheet eivät haittaa suomalaista, kuten ne eivät haittaa varmasti myöskään sen auton omistajaa, jonka kylkeen suomalainen parkkipaikalla oman autonsa oven kolauttaa. Pienet pusut muiden autojen puskureissa eivät myöskään haittaa ja oman auton kärsimät vauriot voi aina tarkastaa vasta kotona.

Jokaisen kannatta muistaa, että suomalainen on omasta mielestään aina muita tiellä liikkujia parempi kuljettaja. Hän ei tee virheitä vaan toimii aina harkitusti alkukantaisten vaistojensa mukaan kukkahattu puhaltimen henkäyksestä viipottaen.

Peace and love!