Suomalainen autoilija

Suomalainen panostaa autoilussa ennen kaikkea turvallisuuteen. Turvallisuus liikenteessä tarkoittaa sitä, että turvavälit pidetään pitkinä, varotaan muuta liikennettä ja kaiken varmuudeksi ei mielellään ajeta suurinta tiellä sallittua nopeutta. Suomalaisen mielestä ohittelu, kiihdyttely, ripeät kaistanvaihdot ja kaikki muut ajosuorituksen aikana nopeasti tapahtuvat asiat lisäävät turvattomuutta liikenteessä.

Suomalaisen mielestä kaikki ohittelu on turhaa: jos suomalainen on kääntymässä sivutielle kymmenen kilometrin päästä, ei valtatiellä edessä ajavaa traktoria tarvitse välttämättä ohittaa. Suomalaisella ei ole koskaan niin kiire, että hänen tarvitsisi ohittaa ketään. Sitä paitsi letkassahan on turvallisempaa? Ne jotka ohittavat, ovat hulluja ja ansaitsevat pitkien valojen väläytyksen taustapeiliinsä. Suomalainen löytää kaasupolkimensa vain kahdessa eri tilanteessa: ohituskaistan alkaessa ja silloin, kun joku yrittää ohittaa. Muutoin suomalainen turvautuu ajamaan turvallisesti alinopeutta.

Kaupungissa suomalainen tunnistaa korkeintaan yhden merkin: suojatiestä ilmoittavan merkin. Suomalaisen mielestä suojatien eteen kuuluu pysähtyä varsinkin silloin, kun joku on lähestymässä suojatietä. Sillä ei ole merkitystä, onko henkilö todellisuudessa ylittämässä suojatien vai ei, mutta se nyt vaan on turvallista pysähtyä kaikesta huolimatta. Myöskään sillä ei ole vaikutusta, yllättääkö tilanne takana tulevia autoilijoita, sillä peräänajajahan on se, joka maksaa.

Kärkikolmiolle suomalaisilla on yleensä kaksi eri merkitystä: toisille risteyksessä sojottava kolmio tarkoittaa "aja eteen niin lujaa ja yllättävästi kuin pystyt" ja toisille "väistä kaikki kaupungin autot". Merkityksen voi jokainen suomalainen itse päättää. Risteyksissä, joissa ei ole kellekään kolmiota, suomalainen ei uskalla varsinkaan ajaa ensimmäisenä. Hän odottaa vaikka tuomiopäivään, ettei hän vahingossakaan aja kenenkään toisen vuorolla. Liikenneympyrässä pätevät liki samat säännöt, mutta siinä vilkuttaminen aiheuttaa yleensä suurimmat komplikaatiot. Suomalaisen mielestä ympyrässä nopeat syövät hitaat ja toimintatarkoitus on sama kuin venäläisessä ruletissa. Helpotusta kaupungissa autolla liikkumiseen tuo se, että suomalaisen puhuessa kännykkäänsä mitään liikennesääntöjä ei onneksi tarvitse noudattaa.

Liikennevaloissa suomalainen jättää varmuuden vuoksi edessä ajavan auton perän ja oman autonsa keulan väliin yhden auton mitan. Omasta mielestään suomalainen sujuvoittaa tällöin liikennettä ja ajaa taloudellisesti. Valoissa on turha kiirehtiä, sillä maltti on valttia ja vihreästä valosta huolimatta kannattaa väistää kaikki tai ainakin tarkistaa, ettei mistään tule koskaan ketään ihan vain varmuuden vuoksi. Suomalainen pysähtyy yleensä valoihin tarkastamaan nenäonteloidensa sisältöä tai lisäämään huulikiiltoa ja vihreä valo on vain merkki siitä, että toiminnan voi hetkeksi keskeyttää. Sillä ei ole merkitystä, ehtivätkö takana tulijat samoista valoista hänen kanssaan.

Suomalaisen mielestä ryhmittäytyessä kannattaa muistaa kaikkien valittavina olevien vaihtoehtojen pitäminen avoinna. Ainahan voikin muistua mieleen, että piti ajaakin kotiin sitä toista tietä. Mieluiten suomalainen ryhmittyy siis keskelle. Taustapeilin olemassa olon voi tässä tapauksessa unohtaa, sillä eihän kellään voi olla niin kiire, että ryhmittyminen kahden kaistan keskelle haittaisi mitään. Kahdella kaistalla ajaminen on siinä mielessä turvallista, että tie on silloin leveämpi ja väistötilaa on enemmän kummallekin sivulle.

Kiihdytyskaistalla suomalainen ei yleensä hötkyile turhaan. Muun liikenteen sekaan on kätevää liittyä kiihdytyskaistan loppupäästä, kun siellä on tönöttänyt pysähdyksissä tarpeeksi pitkään. Suomalainen kun ei halua loukata ketään liittymällä kenenkään eteen.

Suomalainen valitsee autokseen mieluiten sellaisen kulkuvälineen, joka herättää mahdollisimman vähän yhtään minkäänlaisia tuntemuksia muissa autoilijoissa. Suomalaiset luottavat uskollisesti vanhoihin mielikuviin esimerkiksi siitä, että BMW on vain munanjatke ja takavedot vanhanaikaisia ja turvattomia ajettavia. Suomalainen valitsee taloudellisuusajatuksissaan mahdollisimman pienikulutuksisen auton, jonka moottorintilavuus ei vahingossakaan tulisi herättämään kateutta naapurissa. Kaikenlaiset lisävarusteet ja tehokkuus ovat turhaa pröystäilyä: suomalainen on  tyytyväinen harmaiseen kangassisustaan, penkinlämmittimiin ja siihen, että ikkunoissa on sentään veivit. Hevosvoimia ei tarvita sataa enempää, sillä sellainen auto, jossa on yhtään enempää voimaa, on nimittäin arvaamaton ja turvaton. Kierroslukemat eivät muutenkaan pääse koskaan nousemaan turvallisuussyistä yli kahden ja puolen tonnin, joten mitä suomalainen hevosvoimilla edes tekisikään? Auton pitää myös olla hiljainen, sillä suomalaista ärsyttää samalla tienpätkällä asuvan amispojan vuotavasta pakoputkistosta pääsevä pörinä.

Suomalainen ei tuhlaa aikaansa auton pesemiseen, sillä se likastuu joka tapauksessa ennen seuraavaa vuosipesua. Vahaus on jotain sellaista, mitä saa kaupan päälle, kun käyttää autonsa harjapesussa kerran vuodessa. Ruostekukat tai muut pikkuvirheet eivät haittaa suomalaista, kuten ne eivät haittaa varmasti myöskään sen auton omistajaa, jonka kylkeen suomalainen parkkipaikalla oman autonsa oven kolauttaa. Pienet pusut muiden autojen puskureissa eivät myöskään haittaa ja oman auton kärsimät vauriot voi aina tarkastaa vasta kotona.

Jokaisen kannatta muistaa, että suomalainen on omasta mielestään aina muita tiellä liikkujia parempi kuljettaja. Hän ei tee virheitä vaan toimii aina harkitusti alkukantaisten vaistojensa mukaan kukkahattu puhaltimen henkäyksestä viipottaen.

Peace and love!

Toyotalla pääsee...

Miusta alkaa tuntua, että Toyota-kuskit on jonkun pirun riivaamia. Ainakin silloin, jos menet bemarilla ohittamaan semmoisen. Ajelin eilen töistä kotio kahdeksankympin aluetta jotain 85-90 km/h:n vauhtia saavuttaen aika nopeasti yhdellä suoralla soraa kuljettanutta kuorma-autoa ja sen takana ajavaa Corollaa. Corolla ajeli siis jotain seitsemääkymppiä sen kuorkin perässä, vaikka olisi ihan hyvin päässyt ohi siinä suoralla. Kuorkki kääntyi seuraavasta rampista pois ja Corolla jatkaa alinopeuden ajamista rajoituksen vaihtuessa sataseksi. Ohituskaistan kohdalla ajattelen vetäistä siitä ohi, "koska se tiputtaa ohituskaistan lopussa varmasti nopeutta". Mutta heti kun lähden ohittamaan, löytyy Corollastakin jotain ruutia. Ottaa päähän, kun joutuu tollasten ohitusta tahallaan vaikeuttavien tampioiden takia nostamaan omaa nopeutta niin, että sitä on roimasti yli sallitun rajoituksen, jotta ehtii ohittaa siinä ohituskaistan aikana. Ohituksen jälkeen tyyppi jäi vielä roikkumaan takapuskuriin, vaikka ajoin ylinopeutta ja jättäytyi vasta muutaman kilometrin päästä päästä kauemmaksi Haluaisin tietää, missä on kielletty alinopeutta ajavan ajoneuvon ohittaminen. Vittu mitä riemuidiootteja.

Oon alkanu haluamaan uutta takalasitarraa. Semmonen olis ihan kiva, jossa lukis "Ihan hyvä se sinunkin autos on". Jospa ohitettaville ei tulis enää niin paha mieli

Pientareen ritarit

Mitä helvettiä tuo tekee?

Edessä ajaa tila-auto, merkkiä joku-ruma-muoviloota. Apukuskin puolen renkaat pitkällä pientareen puolella ja jarruvalot palaa juuri, kun sankari on päässyt edessäni "kiihdyttämään" (lue: matelemaan) kiihdytyskaistalta muun liikenteen sekaan (ajaen tietysti kuuttakymppiä kiihdytyskaistan päähän ja liittyen vasta viime hilkulla tielle ilman vilkkua). Pian asia selviää, sillä kaukana taivaanrannassa näkyy keltainen ajoneuvo siniset vilkut vilkkuen tulossa meitä kohti. Muita autoilijoita ei ole, vaan ambulanssi ajaa omaa tyhjää kaistaansa. Kun ambulanssi on mennyt ohi, tyyppi tila-autossaan voi taas kiihdyttää lähemmäs 100 km/h:n nopeutta ja pääsee pois pientareelta. Mitä... vittua? Mitä se väisti? Mille se antoi tilaa? Missä sanotaan, että omalla kaistallaan vastaantulevaa ambulanssia pitäisi väistää pientareelle? Täh?

Pientareella ajavia sankareita on muutenkin näkynyt paljon viime aikoina. Yksi vanhempi mersu mateli edessäni pientareella alinopeutta ja pölytti hiekkaa ja heitti pikkukiveä tuulilasille monta kilometriä. Tietenkin se nousee ylös siitä samasta rampista, mistä minäkin olen menossa. Mutta mikä hitto siinä on, että täytyy heti eroamiskaistalle päästyään päästää jalka pois kaasupolkimelta? Ketuttaa madella puolen kilometrin pituinen ramppi viittäkymppiä jonkun madon perässä, kun sen voisi nopeasti sivuttaa moottorilla jarruttaen kahdeksaakymppiä...

Kesänopeusrajoitukset ja umpisokeus

Siis mitä helvettiä??

Huomasin sanovani tuon aika monta kertaa ratin takana tänään. Ensinnäkin: kesärajoitukset on tulleet voimaan viime viikon aikana. Wuhuu, pääsee ajamaan laillisesti monin paikoin 100km/h, mikä on ihan miellyttävä matkanopeus. Mutta kun ei. Jotkut hilaavat niillä helvetin koirankopeillaan tulppaamassa nekin pätkät, joilla saat joskus ajaa kasikympin sijaan sitä satasta. Mikä ihme siinä on, että on mahdotonta ajaa sitä suurinta sallittua nopeutta? Aina, oli rajoitus mikä tahansa, niin jäädään hinaamaan alinopeutta. Suora tie, hyvä näkyvyys, ei mitään näkyvää syytä sille, ettei voisi ajaa rajoituksen mukaan. Sitten ihmetellään, kun takana tulee 10 auton letka ja kiroillaan, kun se saatanan bemari sieltä lähtee ohittamaan viiden auton päästä. Onko sillä mukamas johonkin kiire?! Ei saatana ole, mutta minä en jää leikkimään mitään raitiovaunua jonkun japanilaisletkan keskelle edellä ajavan pärskiessä ne kaikki paskat siihen tuulilasille.

Ja sitten. Mihin helvettiin tarvitsee pitkiä valoja valaistuilla tieosuuksilla? En ole ymmärtänyt sitä koskaan. Jos on niin saatanan sokea, ettei näe ajaa lyhyillä valoilla valaistulla tiellä, jossa on maksimissaan 60 km/h:n nopeusrajoitus, kannattaisiko harkita vaikka optikolla käyntiä mahdollisimman piakkoin? Tänäänkin tällaisia sankareita on ajanut vastaan jo neljä. Yhdelle ei tosin riittänyt edes ne pitkät, vaan piti olla vielä lisäpitkät ja sumaritkin päällä.

Samoin ne, jotka ajavat hämärällä pitkät päällä. Siis sellaiseen aikaan, kun näkee vielä aivan hyvin. Ei ne valot tietysti häikäise vastaantulijaa, mutta ei vaan voi olla ihmettelemättä, minkälaisia umpisokeita siellä ratin takana aina oikein on.

Katupöly ja loskapaska

Autoilijan kannalta ehkä vittumaisin ajanjakso eli kevät on just meneillään. Ei se siinä mitään, kevät on ihan jees, koska sitä seuraa automaattisesti autoilun kannalta paras ajanjakso eli KESÄ!

Mutta tämän vuoden kevät... voi paska. Ainakin keli täällä susirajalla on ollut sellainen, ettei ole aina tiennyt, mitä vuodenaikaa tässä eletään. Päivällä on voinut paistaa aurinko ja illaksi sataa sellaiset 10 cm lunta. Lämpimät päivät on sulattaneet lumet tielle ja pakkasyöt jäädyttäneet tiet peilikirkkaiksi. Toisina päivinä loska on jäätynyt raivostuttaviksi uriksi. Yhtenä päivänä Siperian talvi ja toisena taas näyttää siltä, että kesään ei ole enää pitkä aika.

Eihän siinä muuten ole ongelmaa, mutta auto on jatkuvasti helmapelleistä kattoluukkuun asti aivan paskassa. Jos sen käy pesemässä, ehtii ajaa pari kilometriä kotiin ja se on taas jo samanlaisessa kunnossa. Ja millään autoksi tunnistamattomalla kurapallolla ei huvita liikkua ihmisten ilmoilla...

Eikä siinä vielä kaikki. Kevään vaihtelevat olosuhteet saavat autoilla liikkuvat tuulipukukansalaiset aivan sekaisin. Vaikuttaa siltä, että pieni liukkaus vähintään tappaa, jos auto kulkee enempää kuin 50 km/h. Ei huvita ajaa kaupunkiin ollenkaan, kun kaikki risteykset on taas tulpattu umpeen näiden kelikammoisten toimesta. Pari vesipisaraa taivaaltakin riittää siihen, ettei sitä kaasupoljinta meinaa löytyä.

Ja sitten tämä maanteiden varsille kasaantunut katupöly :D Joillakin ihmisillä kun hyvin ärsyttävä tapa ajaa pientareen puolella ja pöläyttää se kaikki mahdollinen hiekka ilmoille. Itse olin vasta viime viikolla pessyt auton, kun jouduin ajamaan sellaisen perässä kotiin. Vaikka yritin pitää välimatkaa, auto oli kuorrutettu hiekalla, kun pääsin kotipihaan. Jes.

Täytyy yrittää iloita pikkuasioista. Parina päivänä on voinut ajaa jo ikkuna levällään ja nauttia keväästä autoillessakin, kunhan on ensin onnistunut unohtamaan tötteröt, katupölyn ja lentävän kurapaskan. Kohta saa jo kesärenkaat vanteineenkin autoon :)

P.S. Susirajalle luvattu koko viikonlopuksi pakkasta ja lumisadetta...

Pysäköintitalot = maanpäällinen helvetti...

Kyllä tuli taas tänään todistetuksi otsikossakin mainittu tosiasia. Onneksi ei kovin usein tarvitse parkkitaloon pysäköidä, mutta sen kerran kun eksyn keskustaan, pysäköin mieluiten yhteen tiettyyn taloon, jossa ensimmäinen tunti on ilmainen kuin esim. kadunvarteen, jossa puoli tuntiakin maksaa jo vajaan euron. Parkkitalossa ei tarvitse huolehtia pysäköintiajan päättymisestä, koska se ei pääty, vaan voi maksaa vasta, kun ajaa autonsa pihalle sieltä.

Mutta voi jeesus ne muut ihmiset! Parkkitaloissa on hyvin selkeät ohjeet siitä, mihin voi pysäköidä ja mihin suuntaan ajaa. Jotkut vaan saavat ihan saatanamoisen kaaoksen aikaan sielläkin. Yksi yrittää väärään suuntaan, yksi Volvo-kuskijumittaa keskelle kulkureittiä kaivamaan laukkuaan seisauttaen koko liikenteen. Yksi peruuttaa melkein toisen keulaan, kun huomaakin juuri ajaneensa ohi ehkä kerroksen ainoasta parkkipaikasta. Puhumattakaan siitä, että porukka pysäköi autojaan siten, että toisten on mahdotonta saada omansa pois ruudusta. Sitten ovat vielä nämä, jotka haluavat autonsa mahdollisimman lähelle poistumisovea ja pyörivät paskarinkiä kerroksen ympäri, jos joku paikka vapautuisi oven vierestä. Ihan kuin oltaisiin täysin jalattomia.

Sitten... on se pysäköintimaksun maksaminen sitten hankalaa sekin. Jos pömpelissä lukee kissankokoisin kirjaimin SYÖTÄ MAKSULIPUKE TÄHÄN, niin kuinka moneen aukkoon Avensis-kuljettaja koittaa tunkea omaa lappuaan? Kuittiaukkoon ja pankkikorttiaukkoon nyt ainakin. Monta kertaa. (Ja minä ehdin facepalmata taustalla ainakin viidesti). Kun kone sitten ilmoittaa maksettavan euromäärän, Avensis-mies koittaa tunkea kolikoita kuittiaukkoon....

Lähtiessä talossa sai jatkaa facepalmaamista. Edessä oli noin kuusissakymmenissä oleva nainen uudehkolla Corollalla. Poistuessaan talosta tämä jättää auton liian kauaksi automaatista, johon maksettu lipuke tulee työntää, että puomi aukeaa, eikä siten yllä automaattiin ilman oven aukaisua. Seuraavaksi ovi täytyy lyödä täysillä automaatin kylkeen ja kammeta itsensä puoliksi pihalle autosta. Jalka ei tietenkään ole jarrulla eikä käsijarru päällä, joten auto lähtee valumaan itsekseen loivassa alamäessä. Onneksi Corolla-mummo saa lipukkeen sisälle automaattiin ja ehtii reagoida auton valumiseenkin tarpeeksi ajoissa ennen puomia. Yllätyksenä ei tule se, että mummo kurvaa parkkitalon ovelta vasemmalle kääntymiskiellosta huolimatta.

Huoh.

Liikenteen pari perisyntiä

Ohittaminen ja ylinopeus. Nuo kaikista liikenteessä tehtävistä synneistä ne kaikkein pahimmat, ainakin kukkahattutätien ja karvalakkisetien mielestä.

Lähes kaikki ajavat jonkun verran ylinopeutta maanteillä. Harvassa ovat ne, jotka ajavat aina rajoituksen mukaan tai sen alle. Ne, jotka väittävät ajavansa aina rajoituksen mukaan, eivät varmasti puhu totta - nopeusrajoituksen parin kilometrin ylitys on jo ylinopeutta. Kuka sitten määrittelee sen, mikä on suurin sallittu ylinopeus ja kenen on sallittua ajaa sitä?

Tiedostan ylinopeuden ja ohittelun pahimmiksi tavoikseni liikenteessä, mutta puolustukseksi voin sanoa, että pidän silti aina järjen päässä. En lähde ohittamaan ketään, jos näkyvyys eteenpäin on heikko tai vastaan on tulossa muita autoja (jonkinlaista nöyryttä näillä vähätehoisilla autoilla ajelukin on onnistunut istuttamaan). Väitän ajavani puhtaasti keliolosuhteiden mukaan. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta minusta ei ole väärin työntää maantiellä 80 km/h:n alueella satasta, jos en vaaranna sillä ketään muuta tiellä liikkujaa ja keliolosuhteet sen sallivat. Taajama ja kaupunkialue ovat asia erikseen, siellä on lähes aina muutakin liikennettä kuin autoilijoita, ja silloin on minustakin tarpeellista noudattaa asetettuja rajoituksia - ainakin suurimmaksi osaksi.

Joillekin tämä tuntuu silti olevan ongelma.Välillä tuolla liikenteen seassa ajellessa tuntuu siltä, että joillakin on oikeus määritellä, miten lujaa saa missäkin oikein ajella. Saanen kysyä, arvon tuulipukuiset Avensis-kuljettajat, millä tavalla on oikeutetumpaa ajaa 5 km/h kuin 10 km/h ylinopeutta? Molemmista nopeuksista saa samansuuruisen sakon poliisisedän halutessa kirjoittaa sellaisen. Jos taustapeiliin ilmaantuu toinen auto, joka ajaa teitä nopeampaa, miksi se ei saisi ohittaa? Tai paremminkin - miksi hitossa ohituksesta täytyy yrittää tehdä mahdollisimman vaikea? Tai apua, jos se näyttää kaiken lisäksi ajavan suurempaa ylinopeutta, sillehän kuuluu väläyttää pitkiä ainakin pari kertaa!

Jostain syystä jotkut kuljettajat löytävät sen kaasupolkimen siinä vaiheessa, kun huomaavat sen takanatulijan näyttävän suuntamerkkiä ja vaihtavan kaistaa ohituksen takia. Sitten kiihdytetään naama irvessä ja yritetään repiä siitä vanhasta Volvosta sen verran tehoja, että vanhalla BMW:llä ei pääsisi ohi. Aiemmilla autoillani ohitus onkin perustunut yleensä ennen kaikkea ohitettavan yllättämiseen, että mahdolliset hidastavat tekijät on saatu pois siitä edestä maisemaa rumentamasta. Kuka nyt haluaisi pitkällä matkalla tuijottaa ruostuneen Passatin perspeiliä tai haistella sitä öljynkatkua.

Jos harrastatte tällaista ohittamisen estämistä, kertokaa minulle ihmeessä miksi! Miksi!