Ohittaminen ja ylinopeus. Nuo kaikista liikenteessä tehtävistä synneistä ne kaikkein pahimmat, ainakin kukkahattutätien ja karvalakkisetien mielestä.
Lähes kaikki ajavat jonkun verran ylinopeutta maanteillä. Harvassa ovat ne, jotka ajavat aina rajoituksen mukaan tai sen alle. Ne, jotka väittävät ajavansa aina rajoituksen mukaan, eivät varmasti puhu totta - nopeusrajoituksen parin kilometrin ylitys on jo ylinopeutta. Kuka sitten määrittelee sen, mikä on suurin sallittu ylinopeus ja kenen on sallittua ajaa sitä?
Tiedostan ylinopeuden ja ohittelun pahimmiksi tavoikseni liikenteessä, mutta puolustukseksi voin sanoa, että pidän silti aina järjen päässä. En lähde ohittamaan ketään, jos näkyvyys eteenpäin on heikko tai vastaan on tulossa muita autoja (jonkinlaista nöyryttä näillä vähätehoisilla autoilla ajelukin on onnistunut istuttamaan). Väitän ajavani puhtaasti keliolosuhteiden mukaan. Saattaa kuulostaa
itsekkäältä, mutta minusta ei ole väärin työntää maantiellä 80 km/h:n
alueella satasta, jos en vaaranna sillä ketään muuta tiellä liikkujaa ja
keliolosuhteet sen sallivat. Taajama ja kaupunkialue ovat asia
erikseen, siellä on lähes aina muutakin liikennettä kuin autoilijoita,
ja silloin on minustakin tarpeellista noudattaa asetettuja rajoituksia -
ainakin suurimmaksi osaksi.
Joillekin tämä tuntuu silti olevan ongelma.Välillä tuolla liikenteen seassa ajellessa tuntuu siltä, että joillakin
on oikeus määritellä, miten lujaa saa missäkin oikein ajella. Saanen kysyä, arvon tuulipukuiset Avensis-kuljettajat, millä tavalla on oikeutetumpaa ajaa 5 km/h kuin 10 km/h ylinopeutta? Molemmista nopeuksista saa samansuuruisen sakon poliisisedän halutessa kirjoittaa sellaisen. Jos taustapeiliin ilmaantuu toinen auto, joka ajaa teitä nopeampaa, miksi se ei saisi ohittaa? Tai paremminkin - miksi hitossa ohituksesta täytyy yrittää tehdä mahdollisimman vaikea? Tai apua, jos se näyttää kaiken lisäksi ajavan suurempaa ylinopeutta, sillehän kuuluu väläyttää pitkiä ainakin pari kertaa!
Jostain syystä jotkut kuljettajat löytävät sen kaasupolkimen siinä vaiheessa, kun huomaavat sen takanatulijan näyttävän suuntamerkkiä ja vaihtavan kaistaa ohituksen takia. Sitten kiihdytetään naama irvessä ja yritetään repiä siitä vanhasta Volvosta sen verran tehoja, että vanhalla BMW:llä ei pääsisi ohi. Aiemmilla autoillani ohitus onkin perustunut yleensä ennen kaikkea ohitettavan yllättämiseen, että mahdolliset hidastavat tekijät on saatu pois siitä edestä maisemaa rumentamasta. Kuka nyt haluaisi pitkällä matkalla tuijottaa ruostuneen Passatin perspeiliä tai haistella sitä öljynkatkua.
Jos harrastatte tällaista ohittamisen estämistä, kertokaa minulle ihmeessä miksi! Miksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti