Tämä blogi käsittelee aihetta, joka koskettaa meistä suurinta osaa päivittäin: liikennettä. Mikäli olet helposti loukkaantuvaa ja itseesi ottavaa sorttia, voin suositella sinun lopettavan tähän. Muussa tapauksessa voit jatkaa. Tämä blogi ottaa nimittäin ihan varmasti kantaa jokaisen meidän liikennekäyttäytymiseen - toivottavasti tunnistat tekstistä itsesi ja osaat tehdä asialle jotain. Meistä jokainenhan on aina täydellinen kuljettaja ja vielä täydellisempi kartanlukija, emme tee omasta mielestämme liikenteessä mitään väärin. Koskaan.
Kuka tätä blogia sitten kirjoittaa? Lähestymme aihetta kenties hieman yllättävästä näkökulmasta, nimittäin naisnäkökulmasta. Blogia kirjoittaa 23-vuotias nainen, joka tarkastelee maailmaa itsensä ikäisen saksalaisen takavedon tuulilasin läpi. Liikennehistoriaan kuuluu pari muilta autoilijoilta vastaanotettua naarmua ja lommoa, yksi parkkisakko, pari rikesakkoa ja huomautus ylinopeudesta. Mielenkiintoni autojen suhteen suuntautuu vanhoihin autoihin ja erityisesti takavetoisiin sellaisiin. Tunne on tehoja tärkeämpää (ja aggressiivinen ajotyyli korvaa puutteet ulkonäössä).
Autoista olen ollut kiinnostunut aina. Ensimmäinen sanani oli "auto" eikä suinkaan "äiti". Perheessäni autot ovat aina olleet vain kulkuvälineitä, mutta minulle ne ovat aina olleet jotain enemmän. Minusta ne ovat kauneimmillaan hienointa taidetta ja rumimmillaankin jotenkin tavattoman sympaattisia. Vauhti ja auton ratissa saavutettu vapauden tunne humalluttavat helposti. Paitsi että ajaminen on mukavaa ja autot kiinnostavia, on niiden kanssa mukava myös puuhata. Yhdet maalauksen pohjatyöt tehneenä tiedän, ettei minusta ainakaan tule minkäänlaista työntekijää autoalalle. Tätä voi harrastaa, muttei tehdä työkseen.
Luonteeltani olen kiirehtijä: jos minulla ei ole kiirettä, kehitän sen itse. Liikenteessä päämääränäni on edetä paikasta A paikkaan B mahdollisimman ketterästi ja ripeästi juuttumatta ruuhkiin tai letkoihin. Ajaessa minusta on tärkeää säilyttää hyväntuulisuus, vaikka kohtaisi tien päällä mitä tahansa. Toisinaan se voi olla hyvinkin haasteellista, mutta on paljon mukavampaa näyttää töpeksijälle peukkua kuin keskaria, koska ystävällisyyttä tehokkaampaa asetta ei ole. Kokeilkaapa joskus.
Varoitan jo etukäteen, että tekstini tulevat sisältämään sarkasmia, mustaa huumoria ja suoraa trollaamista. Jotta täydellisyyteni kuljettajana ja auton omistajana ei pääsisi unohtumaan, kerrottakoon, että autoni on jättänyt minut matkalle, bensa on loppunut, olen
kuljettanut hinattavia autoja, työntänyt autoja käyntiin, pyörähtänyt
moottoritiellä ympäri, käynnistänyt apuvirtakaapeleilla autoja lukuisia kertoja, murtautunut omaan autooni mm. jäätelötikulla, katkaissut avaimia lukkopesään, miltei ajanut toisen auton kylkeen vaihtaessani itse kaistaa, sammuttanut auton risteykseen ja liikennevaloihin, ajanut ylinopeutta tutkaan, puhunut puhelimessa ajon aikana ja töhöttänyt yleisesti muutenkin. Seuraavaksi voidaankin sitten lukea, mitä muut tekevät väärin.
Tervetuloa kiihdytyskaistalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti